18.3.2019
Vuosilomalakiin muutoksia 1.4.2019 alkaen
Vuosilomalain muutos takaa työntekijälle oikeuden vuosilomaa täydentäviin lisäpäiviin, jos vuosiloman ansainta jää sairauspoissaolojen vuoksi 4 viikkoa lyhyemmäksi
Vuosilomalakiin lisätään 1.4.2019 alkaen uusi 7 a §. Muutos tuo työntekijälle oikeuden vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin tilanteissa, joissa työntekijä ei sairaudesta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon vuoksi ole ansainnut vähintään 24 vuosilomapäivää.
Jos työntekijä on lomanmääräytymisvuoden aikana ansainnut vähintään 24 vuosilomapäivää, lisävapaapäiväsäännös ei tule sovellettavaksi.
Lisävapaat eivät ole vuosilomaa, eivätkä ne kerrytä uutta vuosilomaa.
Lisävapaapäiviltä työntekijällä on oikeus saada säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa vastaava korvaus. Korvaus ei ole vuosilomapalkkaa eikä se oikeuta lomarahaan.
Oikeutta lisävapaapäiviin ei ole enää sen jälkeen kun poissaolo on yhdenjaksoisesti jatkunut yli 12 kuukautta. Yhdenjaksoisuuden katkaisee poissaolojaksojen väliin sijoittauvat työpäivät- ja työtunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomanmääräytymiskuukauteen. Yhdenjaksoisuutta ei katkaise osasairauspäivärahalla työskentely, sairauslomalle sijoittuva vuosiloma tai äitiys-, isyys-, tai vanhempainvapaa.
Työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn vuosiloman ajankohta muuttuu
Uusi laki muuttaa myös työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn vuosiloman antamisajankohtaa. Jos työkyvyttömyyden vuoksi siirtyvän kesäloman antaminen lomakaudella, ja talviloman antaminen ennen seuraavan lomakauden alkua ei ole mahdollista, loma on annettava viimeistään lomakautta seuraavan kalenterivuoden päättymiseen mennessä. Sama säännös koskee kesä- ja talvilomaa, sekä lisäpäiviä.
Muutos siis pidentää siirtyvän loman antamisajankohtaa kesäloman osalta, koska tällä hetkellä siirtyvä kesäloma voidaan antaa lomakauden jälkeen saman kalenterivuoden aikana.
Vuosilomalain soveltamisohjeisiin voit tutustua tästä.